Selvähän se, kun tapaat vähänkin virallisemmassa tilanteessa, on erittäin luontevaa ojentaa kätensä ja vastata toisen ojennetuun käteen. Suomalainen odottaa saavansa melkolailla tiukan puristuksen, osoituksena siitä, että toinen ottaa vastapuolen ja/tai esitetyn tapaamisen tosissaan. Mitä löysempi ote, sen haluttomammaksi tervehtijä voidaan tulkita tapaamiseen.
Venäläisten naisten kanssa toimiessa tämä sääntö ei kuitenkaan päde. On enemmän kuin sääntö, että saat käteesi todennäköisemmin ns. "kylmän kalan", kuin kunnollisen puristuksen. Venäläisessä kulttuurissa kädestä puristamalla tervehtiminen ei ole yleensä ollut naisten juttuja. Sittemmin tietysti liike-elämässä säännöt ovat muuttuneet ja toki kouliintuneimmat naiset jo osaavat homman ihan asainmukaisesti, mutta vielä löytyy paljon niitä jotka eivät osaa.
Japanilaiset ja aasialaiset muutenkin muodostavat toisen ryhmän, joille kättely ei vaan luonnostaan sovi. Japanissa tervehditään yleisesti kumartamalla, eikä toisen koskettamista pidetä kovinkaan suotavana. Siksi kättely on hyvinkin opittu tapa, joka useimmiten toteutetaan jotenkin luonnottomalla tavalla - laittamalla käsi tanaan jo hyvissä ajoin.
Arabien kanssa saattaa käydä usein niin, että he vetävät kädestä suomalaista lähemmäksi. Tämä saattaa aluksi hiukan hämmentää, mutta liittynee suomalaisen pitämään etäisyyteen - arabit kommunikoiva yleensä lähempänä kuin suomalaiset.
Toinen ääripää löytyy sitten "jiveshake", rap-tervehdyksistä, erilaisista klubitervehdyksistä jne, jotka ovat tietyllä tavalla jonkin sisäpiirin oma juttu. Niiden yleistä käyttöä ei mitenkään voi suositella kohteliaana, vaan tarkoitus onkin lähinnä sisäpiirin oman identiteetin vahvistaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti